Robert James ”Bobby” Fischer

Robert James ”Bobby” Fischer oli amerikkalainen shakin suurmestari ja shakin 11. maailmanmestari vuosina 1972-1975. Fischer oppi shakin 6-vuotiaana Joan-siskonsa kanssa tutkimalla makeiskaupasta ostetun shakkilaudan ohjeita. Fischer osoitti shakillista lahjakkuutta jo nuorella iällä. 13- vuotiaana hän voitti pelin mustilla nappuloilla amerikkalaista shakin kansainvälistä mestaria Donald Byrneä vastaan. Peli tuli tunnetuksi vuosisadan pelinä. 15-vuotiaana Fischeristä tuli shakin siihen asti nuorin suurmestari. 11-vuotiaana, syyskuussa 1954, Fischer aloitti yhteistyön amerikkalaisen shakin suurmestarin William Lombardyn kanssa. Muita vaikutteita Fischerille hänen nuoruudessaan olivat amerikkalainen shakkimestari John W. ”Jack” Collins ja suurmestari Arnold Sheldon Denker.

Fischer saavutti aikanaan paljon aikalaisiaan korkeamman Elo-luvun. Heinäkuun 1972 FIDE-listalla Fischerin luku oli 2785, joka oli 125 pistettä korkeampi kuin seuraavan pelaajan (maailmanmestari Boris Spasski) luku 2660.

Fischer voitti shakin Yhdysvaltain mestaruuden kahdeksan kertaa. Vuonna 1963/1964 Fischer voitti Yhdysvaltain mestaruuden tuloksella 11/11, joka on ainoa täydellinen tulos koko turnauksen historiassa. Vuosina 1970-1971 Fischer voitti 20 peliä peräkkäin Palma de Mallorcan kanditaattiturnauksessa ja ehdokasotteluissa Mark Taimanovia, Bent Larsenia ja Tigran Petrosiania vastaan. Fischer voitti ottelut Mark Taimanovia ja Bent Larsenia vastaan täydellisellä tuloksella 6-0. Ehdokasfinaalisssa vuonna 1971 Fischer voitti Tigran Petrosianin luvuin 6½–2½ (+5−1=3).

Vuonna 1972 (heinäkuu-syyskuu) Fischer voitti Reykjavikassa Islannissa venäläisen maailmanmestarin Boris Spasskin shakin maailmanmestaruusottelussa luvuin 12½–8½ (+6−3=10). Ottelua kutsuttiin ”vuosisadan otteluksi”, joka tuli tunnetuksi Fischerin oikuista ja vaatimuksista. Ottelu oli mediasensaatio Yhdysvalloissa ja muualla ympäri maailmaa. Hollantilainen suurmestari Jan Timman kuvasi Fischeriä ”yksinäiseksi sankariksi, joka voittaa kokonaisen valtakunnan”. Palattuaan New Yorkiin kaupungissa vietettiin Bobby Fischer-päivää ja kaupungin pormestari otti Fischerin vastaan.

Vuonna 1975 kieltäytyi pelaamasta mestaruusottelua venäläistä haastajaa Anatoli Karpovia vastaan menettäen näin FIDEn maailmanmestaruustittelinsä. Syynä olivat FIDEn haluttomuus suostua joihinkin (tarkemmin yhteen) Fischerin ottelua koskeviin vaatimuksiin, joista Fischer ei kokenut pysyvänsä joustamaan.

Vuoden 1972 mestaruusottelun jälkeen Fischer ei pelannut yhtäkään virallista peliä lähes 20een vuoteen. Vuonna 1992 Fischer pelasi ”vuosisadan paluuottelun” Boris Spasskia vastaan Sfeti Stefanissa ja Belgradissa Jugoslaviassa. Fischer voitti ottelun lukemin 17½-12½ (+10 -5 =15). Ottelu ja sen taso herättivät ristiriitaisia tunteita maailmalla. Latvialainen suurmestari Alexei Shirov kutsui Fischeriä ja Spasskia ”isoisiksi, jotka eivät kuitenkaan pelaa niinkään huonosti”.

Vuonna 1988 Fischer sai patentin suunnittelemalleen shakkikellolle, joka lisää pelaajalle peliaikaa jokaisen siirron jälkeen. Tämä kellotyyppi on nykyään yleisesti käytössä kaikentyyppisissä turnauksissa ympäri maailmaa. Fischer kritisoi myös shakin avausteorian liiallista merkitystä ja menetti uskonsa perinteiseen shakkiin. Vuoden 1996 kesäkuun 19. päivä Buenos Airesissa Argentiinassa Fischer esitti oman shakkivarianttinsa nimeltään Fischerrandom Chess, joka tunnetaan myös nimellä Chess960. Tässä variantissa upseerien paikat päätetään satunnaisesti. Fischerin pyrkimyksenä oli luoda ”uusi shakki”, jossa mekaanisen avausteorian muistamisen sijaan olisi tilaa luovuudelle ja lahjakkuudelle.

Vuoden 1972 mestaruusottelun jälkeen Fischer vietti kiertelevää elämää asuen useissa eri maissa. Hän tuli myös surullisen kuuluisaksi anti-semitiittisistä, anti-amerikkalaisista ja anti-Israililaisista lausunnoistaan.

Valkeilla nappuloilla Fischer pelasi miltei yksinomaan 1.e4 (Fischerin mukaan ”best by test”). Mustilla nappuloilla Fischer pelasi usein Sisilialaisen puolustuksen Najdorfin muunnelmaa vastauksena avaussiirttoon 1.e4. Mustilla nappuloilla Fischer pelasi usein Kuningasintialaista puolustusta ja harvoin Nimzo-intialaista puolustusta, Benoni puolustusta ja Grunfeldin puolustusta vastauksena avaussiirtoon 1.d4.

Fischerin pelityyliä voidaan analysoida omasta mielestäni seuraavasti:

– Fischer oli erittäin hyvä taktikko ja erittäin hyvä laskemaan variantteja. Tätä mieltä oli myös Mikhael Botvinnik, jonka mukaan ”Fischer ´näkee´ pelin aikana paljon”.

– Fischer oli erittäin hyvä puolustautumaan. Tätä mieltä oli myös Mikhael Botvinnik, jonka mukaan ”Fischeriä vastaan ei pidä koskaan uhrata materiaalia yleisen harkinnan mukaan. Jos kumous on olemassa, niin Fischer löytää sen”.

– Fischer oli pelaajana erittäin suunnitelmallinen. Hänen pelinsä noudattavat yleensä yhtä suurta suunnitelmaa, josta hän ei yleensä poikennut”.

– Fischer pyrki aloitteen saamiseen myös mustilla nappuloilla käyttäen teräviä avauksia kuten Kuningasintialainen puolustus ja Sisialaisen pelin Najdorfin muunnelma.


– Fischer oli oman arvioni mukaan 15-20 vuotta edellä omaa aikaansa asenteessaan shakkia kohtaan: hänellä oli sekä kolossaalinen lahjakkuus, että työkyky shakissa.

Anatoli Karpovin mukaan ”Fischer pelasi aivan uudentyyppistä shakkia”. ”Eikö tämä ole ilmeistä?” ,totesi Karpov.

Garry Kasparov kutsuu Fischeriä ”ehkä shakin mystisimmäksi hahmoksi”. Tähän ei ole mitään lisättävää.

Esimerkkipeliksi olen analysoinut Reykjavikin ottelun 15. pelin (Sisialaisen puolustuksen Najdorfin muunnelma B99). Olen analysoinut pelin käyttäen Lucas-chess graafista käyttöliittymää (GUI) ja Stockfish 7 avoimen lähdekoodin shakkiohjelmaa. Hash-taulukon suuruus oli 2000 MB ja threadien lukumäärä kolme. Avausten tutkimiseen olen käyttänyt 365Chess.com avaustietokantaa. Paljon vinkkejä, variaatioita ja apua olen saanut englanninkielisestä kirjasta Robert Byrne&Ivo Nei:”Both Sides of the Chessboard”, B.T. Batsford Ltd.,Lontoo 1974.

Boris Spassky
Boris Spassky

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *